perjantai, 15. joulukuu 2017

"Raskasta Joulua"

20171214_124247_resized%5B9296%5D%20%282

Joskus ihminen on enemmän kuin hassu. Ettei muka olisi voinut mennä illan konserttiin vanhoissa farkuissa ja vanhassa neuleessa. Miksi ei, kun hallissa istuttiin kuin sillit suolassa ja minullakin alkuun takki päällä. Kukaan ei nähnyt, että olin hankkinut iltaa varten uudet housut ja uuden neuleen. 

Ostosmatkalla sain kuitenkin ihailla kauniita piparkakkutaloja. Oli jos jonkinlaista taideteosta ja näistä piti valita se, joka eniten silmää miellytti. Aika nopeasti tuolta krumeluurien joukosta erottui yksi.

20171214_124247-1%5B9297%5D%20%282%29.jp

Tämä yksinkertainen tölli oli ehdoton suosikkini. Ei mitään kruusailuja ja kuitenkin kovin kaunis. Jos ei olisi tuhat ja yksi muutakin ideaa päässäni, niin tuota kyllä yrittäisin. 

20171214_220759-1_resized%5B9293%5D.jpg

Illan Raskasta Joulua -konsertti oli melkoinen valo- ja tulishow. Efektejä oli vieläkin enemmän kuin vuoden takaisessa tapahtumassa. 

20171215_091133_resized%5B9294%5D%20%282

Nyt mentiin ilman väliaikaa ja konsertti tuntuikin pidemmältä. Väkimäärä oli valtaisa viime vuotiseen verrattuna. Paikkakin oli toinen. Väliaika olisi aiheuttanut kaaoksen. Tukkoista oli jo sisään mentäessä. Järjestelyt eivät ihan yltäneet totuttuun tasoon. Ja mikä ehkä kummastutti, sai vähän varuilleenkin, oli turvatarkastusten puuttuminen. 

20171214_222453_resized%5B9256%5D%20%282

Kännykkälamppujen tuiketta illan viimeisen Ave Marian kaikuessa. Tarja Turusen ja Marco Hietalan duetto pysäytti vielä meidätkin, ulko-ovelle jo suuntaavat karkulaiset hetkeksi paikoillemme. 

Konserttia en moiti. Nautin hienoista esiintyjistä, mahtavista tehosteista, kitarasooloista ja hevirummuista. Jotain kuitenkin puuttui viime vuotiseen verrattuna. En enää ollut ensikertalainen. Osasin ennakoida. Taisin odottaa jotain uutta. 



keskiviikko, 13. joulukuu 2017

Sillitahnaa, riistalihapullia ja korttitehtailua

20171213_220313-2_resized%5B9255%5D.jpg

Tämänkin ohjeen nappasin "Perinteistä joulupöytään" -kirjasta. Kirjassa suositellaan sillitahnaa jokahetken maistuvaksi välipalaksi. Se sopii niin aamuun kuin yösyötäväksikin, lounaalla nautittavaksi tai päivällisen alkutarjoiluun. Itse kokeilin näkkileivän päällä iltapalana. Ei huono. Miehelle tahna maistui kauraleivän päällisenä. 

20171213_220636-1_resized%5B9254%5D.jpg

Minulla oli kaksi matjessillifilettä. Punasipulin sijasta laitoin puolikkaan keltasipulin. Muita aineita laittelin suunnilleen suhteessa 2/3 ohjeen määrästä.

20171213_220657-1_resized%5B9253%5D.jpg

Päivälliseksi pyöräyttelin ihka ensimmäiset hirvilihapullani. Mies välillä ostelee herkkuja maisteltavaksi. Eilen hän yllätti hirvenjauhelihalla. Eihän minun muu auttanut kuin etsiä hyvä ohje lihapullille ja semmoisen löysinkin:

Ainesosat
  1. 550 g hirven jauhelihaa
  2. 1 tl sormisuolaa (laitoin ihan tavallista pöytäsuolaa)
  3. kunnon rouhaus tai pari mustapippuria (laitoin 1/2 tl mustapippurirouhetta)
  4. 1 rkl tuoretta timjamia ( ei ollut, jätin pois)
  5. 1 rkl Dijon- sinappia
  6. 1/2 dl täysjyväkorppujauhoja
  7. 1/2 dl kuivattua sipulia (korvasin tuoreella ruohosipulilla)
  8. 3/4 dl smetanaa
  9. 1 kananmuna
  10. voita ja öljyä paistamiseen
Valmistusohjeet
  1. Sekoita hirvenjauhelihaan muuten ainekset. Älä vaivaa taikinaa, ettei tule sitkeitä pullia.
  2. Pyörittele taikinasta isoja lihapullia ja paista ne voi-öljy seoksessa kauniin ruskeiksi joka puolelta. Nyt sisus saa jäädä roseeksi, kun possua ei ole mukana.

Olipa herkullista, todellista arjen luksusta. Lisukkeena puolukkaa, punajuurta ja kesäkurpitsapikkelsiä ja tietysti keitettyjä perunoita. Muusi olisi ehkä ollut vieläkin osuvampi valinta.

20171213_152137_resized%5B9252%5D.jpg

Muutaman pikkuriikkisen paketin laitoin tänään maailmalle. Ennen postiin kiikuttamista tehtailin joulukortit pakettien mukaan. Tässä pienet näytteet aikaansaannoksistani. Kaivelin vinttikomeron ja kaappien kätköjä. Löysin pahvia, tapettia, vanhoja kortteja, servettiä, rusettia ja paperin rei'ittimen hukkasilppua. 

Lenkillekin ehdittiin. Onneksi. Olihan ilma mitä ihanin pienelle päiväkävelylle.

IMG_5140.jpg

Eilisen ja viime öisen lumisateen jälkeen maailma näytti kovin kauniilta. Ei siis ihme, että mies kaivoi suksensa esiin ja korkkasi hiihtokauden. Kunpa ilmojen haltija olisi suosiollinen ja antaisi lumipeitteen pysyä. Jos vaikka kolmekin kuukautta. 


maanantai, 11. joulukuu 2017

Pitsiset tuplalapaset

20171211_183744_resized%5B9207%5D.jpg

Kylläpä pääsinkin eilen aamulla vikkelästi liikkeelle, kun ystäväni soitti ja kyseli seurakseen joulumarkkinoille. Vai oliko se edes aamua. Joku saattoi jo suunnitella sunnuntailounasta. Markkinahumuun emme oikein lämmenneet, mutta lankakojun ohi en päässyt. En, vaikka kutomattomia lankoja on kotona läjäpäin. Lisää oli ostettava ja uusista väreistä inspiroiduttava.

20171210_173805_resized%5B9202%5D.jpg

Sama ystävä kyseli illalla ulkoiluseurakseen. Mielelläni lähdin päivän toiselle lenkille. Ensimmäisen olin kävellyt mieheni kanssa. Tällä toisella lenkillä humpsahdin pyrstölleni. Hiukka pelästyin, kun huomasin ottaneeni kyynärpäällä vastaan. Jos käsi loukkaantuu, miten käy joulun, miten käy suunnitellun matkan. Pienessä hetkessä voi murskaantua moni unelma. Onneksi selvisin säikähdyksellä. Loppumatkan astelin varovaisesti nastattomilla kengilläni.

20171211_182626-1_resized%5B9205%5D.jpg

Iltapuhteina viimeistelin ihka ensimmäiset tuplalapaseni. Tämä oli kokeilu. johon käytin jämälankoja vuosien takaa.

20171211_182638-1_resized%5B9204%5D.jpg

Pitsiosuus on vain kämmenen selkäpuolella. 

20171208_222258_resized%5B9180%5D.jpg

Tumput on tehty siten, että ensin kudoin aluslapaset ja sitten poimin silmukat resorin reunasta päällimmäiseen lapaseen. Nopsasti tuli valmista, eikä ole ollenkaan niin haastavaa kuin miltä saattaa vaikuttaa. 

Tänään ajelimme appiukkoa tapaamaan. Hän oli voittanut arpajaisissa joulukinkun, mikä oli hänelle tarpeeton. Me saimme kinkun ja vastalahjaksi keitimme ison kattilallisen lohikeittoa. Niin riittoisa oli lauantaina savustettu lohi, että siitä riitti kokattavaa vielä tällekin päivälle. Keitosta tuli oikein maukas, kun lisäsin joukkoon hieman kylmäsavulohtakin.

Ja nyt on vihdoin se hetki, kun pääsin hypistelemään uusia lankojani. Aloitan jotain uutta, kun vain osaisin päättää... 

lauantai, 9. joulukuu 2017

Mausteinen puolukkakakku, savulohta ja ruokavieras

20171208_144201_resized%5B9166%5D.jpg

Eilisen iltapäivälenkin taivas. Mikään hieno päivä ei sään puolesta ollut ollut, mutta heti kun pistimme nenämme pihalle, taivas muuttui suosiollisemmaksi. Plussan puolella keikuttiin. Edellisen päivän pikku pakkanen oli mennyttä, kumisaappaissa taas lonksuteltiin.

20171208_151952_resized%5B9165%5D.jpg

Niin kiva oli lompsia, etten malttanut miehen mukana kotiin mennä vaan kävelin tuplalenkin ja nautin viimeisestäkin auringon kajastuksesta ennen sen hiipumista horisonttiin.

20171208_174850_resized%5B9168%5D.jpg

Kotona ryhdyin leipomaan. Maanantaisella kirjastoreissulla löysin inspiroivan kirjan, joka houkutteli kokeilemaan puolukkaisen maustekakun paistamista. 

Kopioin kirjasta ohjeen:

20171208_184600-1-2_resized%5B9169%5D.jp

20171208_184606-1_resized%5B9170%5D.jpg

Ohjeessa mainitaan sokeroidut puolukat ja kirja opastaa niidenkin valmistuksen

20171208_174639-1_resized%5B9167%5D.jpg

Tänään hain äidin meille syömään. On mukavampi kokkailla, jos ruokailijoita on vähän enemmän. Yksikin vieras tekee juhlan.

20171209_145255-1_resized%5B9183%5D.jpg

Mies savusti ison lohen. Lisukkeeksi laitoimme uunissa lohkoperunoita  ja porkkanoita, valmistin kanttarellikastikkeen, höyrytin ruusukaaleja ja tarjoilin myös itse tehtyä kurpitsapikkelsiä. Kyllä maistui, ihan liiankin kanssa.

20171209_120937_resized%5B9181%5D.jpg

Aterian kruunasi jälkiruokakahvit kera puolukka-maustekakun. Pienenä lisänä vielä lusikkaleipiä pakkasesta. Olipas hieno juhlahetki ja ihan vain tavallisena lauantaina.

 

 

torstai, 7. joulukuu 2017

Juhlan aiheita ja aamuaurinkoa

20171206_161348_resized%5B9103%5D.jpg

Hämeenlinnan kirkko näytti eilisessä iltavalaistuksessaan varsin kauniilta. Itsenäisyyspäivänä väkeä oli tavallista enemmän liikkeellä. Mekin osallistuimme päivän pääjuhlaan torilla. Saimme ystäväperheen seuraksemme. Kokemukset ja fiilikset oli heti jaettavissa kantaa ottavassa porukassa. Paljon oli nähty vaivaa, eikä esityksiä käy moittiminen. Silti, jotakin jäin kaipaamaan. Jotain ihokarvat nostattavaa! Muutakin kuin pureva kylmyys, joka jäädytti varpaat kohmeisiksi.

20171206_170619_resized%5B9104%5D.jpg

Kotipihalla odotti oma sininen luomukseni. Kakkuvuoassa jäädytetty lyhty. Edellisiltana laitoin vuokaan vettä ja elintarvikeväriä. Vuoka pakastimeen ja eilen oli lyhty valmiina. Onneksi ei pahasti tuullut, eikä satanut. Kynttilä paloi juurikin sopivasti luoden pientä juhlatunnelmaa vieraidemme saapuessa. 

20171206_102556-1_resized%5B9101%5D.jpg

Juhlimme pienesti isoja juhlan aiheita. Eilinen sadas itsenäisyyspäivämme herkisti minuakin. Nieleskelin liikutustani, kun uutisointia maailmalta selailin. Sitä, miten monessa maailman kolkassa pientä ja sisukasta maatamme muistettiin. Miten upeasti sinivalkoinen loiste tunnettuja kohteita valaisi. 

Meillä oli toinenkin juhlan aihe; miehen arvomerkin vaihtuminen sotilaallisessa hierarkiassa. Sen kunniaksi minäkin maistoin tilkkasen konjakkia kahvivieraiden seurassa. Oliko tavallista parempaa laatua vai mistä johtui, ettei se karvaalta maistunutkaan. Ettei vain olisi konjakki muuttunut hienostelujuomakseni.

20171207_090119_resized%5B9108%5D.jpg

Tänä aamuna heräsin ensimmäisenä. Hiippailin itsekseni alakertaan, pukeuduin ja lähdin ihailemaan auringon nousua. Viime syksynä upeita aamuja tarjoiltiin paljon enemmän. Onneksi niin. Syksy oli kuin taivaan lahja minulle, joka opettelin elämään ilman työtä, ilman stressiä ja ilman huoliajatuksia. Punertavien aamu- ja iltataivaiden alla kuljeskelin silloin vielä luottokaverini kanssa.

20171207_093138_resized%5B9110%5D.jpg

Enemmän kuin tunti vierähti aamuisella lenkilläni. Tänään ei ollut mitään kiirettä, ei mitään sovittua. Kahvin ja smoothien jälkeen maistui päiväunet. Illemmalla toinen kävely ulkona. Nyt vain leppoisaa oloa, takkatulta, käsityö ja myöhemmin sauna. Ennen nukahtamista vielä kirjaa, joka tuntuu sopivasti mukaansatempaavalta. Uutuuskirjailijan Pirjo Puukon "Mutkanlukutaito" kuuluu sarjaan "pakko lukea" ja ihan vain siksi, että tiedän Pirjon varsin mukavaksi henkilöksi.