20170925_113403_resized%5B7863%5D.jpg

Tänä aamuna en jäänyt lojumaan sänkyyn. En napannut puhelinta plärätäkseni nettiä, vaan vaiensin herätyshälytyksen ja pomppasin ylös. Olin luvannut valmistaa lounasruokaa ennen yhdentoista kilometrin lenkkiämme. Olimme lähdössä viiden hengen porukalla vaeltamaan kohti Aulankoa. Säiden haltija oli puolellamme, saimme huikean hienon syyskuisen auringon matkaseuraksemme.

20170925_115031_resized%5B7859%5D.jpg

20170925_115018_resized%5B7861%5D.jpg

Kuljimme pitkospuilla

20170925_113749_resized%5B7862%5D.jpg

20170925_123223_resized%5B7858%5D.jpg

Ihastelimme sieniä

IMG_4908.jpg

Pidimme pienen tauon. 

20170925_124233_resized%5B7857%5D.jpg

Jatkoimme metsäpolkua

20170925_130903_resized%5B7865%5D.jpg

Poikkesimme rantaan

20170925_134940_resized%5B7856%5D.jpg

Kotiparvekkeelle pysähdyimme lounastamaan. Tarjosin bataatti-kanttarellikeittoa, jonka päälle ripottelin kuivattua mustatorvisientä vahvempaa makua antamaan. Keiton lisänä oli aamulla leivottua kauraleipää, jonka olin maustanut aurinkokuivatulla tomaatilla, nokkosella ja kuivatulla pihlajanmarjajauheella. Leivän päälle oli tyttären tekemää hummusta. Ihan uusi juttu minulle, mutta niin loistavaa leivälle levitettävää, että aion sitä itsekin jatkossa valmistaa. Jälkiruoaksi nautimme kahvit ja omenapiirakkaa vaniljavaahdolla. Ei ollenkaan hullumpaa, ei ruoka, eikä luontoretki hyvässä seurassa.

20170925_172824_resized%5B7855%5D.jpg

Joitakin kertoja päivän aikana mielessäni välähti muistoja aikaisemmista syksyistäni. Siitä jatkuvasta kiireestä, stressistä, uupumuksesta ja paljosta muusta, mitä en halua elämääni takaisin. Opettelen nauttimaan tästä hetkestä ja yritän opetella olemaan hetkittäin tekemättä yhtään mitään. Juuri nyt on hyvä näin.