IMG_4809.jpg

Kaikkea tekee mieleni keräillä ja monella tavalla vitamiineja talteen purkittaa. En enää muista mistä luinkaan pihlajanmarjajauheesta. Joku sitä oli tehnyt ja sai minutkin innostumaan happamien marjojen poimimisesta. Tai oikeammin jouduin miestäni vaivaamaan, sen verran korkealla marjaiset oksat olivat.

20170903_172217_resized%5B7447%5D.jpg

Asettelin marjat kuivuriin ja annoin sen hurista kaksi päivää silloin tällöin taukoja pitäen. Loppukuivatuksen ajaksi siirsin kaikki marjat isolle tarjottimelle, jonka laitoin lämminvesivaraajan päälle. Sinne se unohtui päiväksi tai pariksi ja muistui taas mieleeni, kun oli aika muuta poimittua kuivattaa.

20170907_170323_resized%5B7498%5D.jpg

Jauhaminen onnistui sauvasekoittimella. Kulhon/astian on syytä olla syvä ja kapea, muuten marjat pomppivat yli reunojen.

Tein testin ja surautin meille jälkiruuaksi smoothiet. Vadelmia, banaani, muutama saksanpähkinä, luonnonjogurttia ja teelusikallinen pihlajanmarjajauhetta. Minkäänlaista happamuutta ei maistunut. Pihlajanmarja ei maistunut ollenkaan. Miksi sitä sitten laitetaan? No siksi, että pihlajanmarja on oikea terveyspommi. Se sisältää C-vitamiinia, flavonoideja, beetakaroteenia, kalsiumia ja magnesiumia. Kuivattuna hapan maku laimenee ja kuivatuksen eduksi voi lukea myös sen, ettei säilöttäessä tarvita sokeria, eikä muitakaan lisäaineita.