20171012_143218_resized%5B8218%5D.jpg

Ei sitä aamulla aina arvaa mistä voi itsensä iltapäivällä löytää. Ihan muuta suunnittelin, mutta heti olin valmis suunnitelmiani muuttamaan, kun sain kutsun karpalosuolle.

20171012_144144_resized%5B8217%5D.jpg

Varovaisesti tutustuin minulle outoon maastoon. Olihan tämä ensimmäinen oikea suokokemukseni. Vetiset mättäät hiukan arveluttivat. Pelkäsin, että uppoan tai vähintäänkin menetän saappaani. Onneksi sain ohjeen ottaa pitkävartiset kumpparit jalkaani.

20171012_155741_resized%5B8221%5D.jpg

Nopeasti opin luottamaan itseeni  vetisessä, upottavassa maastossa ja loikin kuin gasellimainen ystäväni karpalomättäältä toiselle.

20171012_153416_resized%5B8219%5D.jpg

Iltapäiväkahvit suolla oli melkoisen hieno kokemus. Marjaämpärit toimittivat jakkaran virkaa, kun suljimme kannet. Kuuma kahvimuki lämmitti kohmeisia sormia. Voileipä ja pulla maistuivat taivaalliselta. Ei haitannut pieni tihkusadekaan, vaikka se lopulta kasteli vaatteemme läpimäriksi. 

20171012_165331_resized%5B8223%5D.jpg

Paluumatkalla ehdin ihailla jäkäläistä metsämaisemaa ja poimia polunvarren suppilovahveroita. Tuolta olisi takuulla löytynyt niitä jättimättäitä, joihin moni hehkuttaa tänä syksynä törmänneensä. Emme kuitenkaan lähteneet etsimään. Kello jo lähenteli hämärän alkua.

20171012_192604_resized%5B8226%5D.jpg

Kotiin tuomisina minulla oli vajaa kaksi litraa karpaloita ja viitisen litraa suppiksia. Hyvä saalis! Karpalot ovat ensimmäiset, joita koskaan olen löytänyt. Olipa mukava tapa viettää yksi lokakuinen iltapäivä.

Saunaan mennessä huomasin pientä kipua nilkassa. Tosiaankin, kaaduin metsässä, kun jalkani jäi johonkin koloon kiinni. Luulin ranteeseen sattuneen enemmän. Saunan jälkeen alkoi särky. Nyt kovasti toivon, että yön aika armahtaa ja aamulla jalkani olisi taas menokunnossa.