20171113_184921_resized%5B8698%5D.jpg

Olipas vilkas päivä työttömällä. En ollut vielä sängystä noussut, kun jo hoitelin puhelimitse muutamia asioita. Pari puhelua pojan kanssa, yksi ystävälle ja äidinkin kuulumiset tuli läpikäytyä ennen aamiaista.

Mieheni sain houkuteltua aamupäivälenkille ja lenkin aikana tuli kutsuttua vieraita iltakahville. Ennen kahvittelua touhusin hetken pihalla, söin miehen valmistaman ruuan, poikkesin äidille, kävin jumpassa ja noukin naapurin asemalta kyytiini. Kun pääsin kotiin iltavieraat istuivat jo olohuoneessamme katselemassa uutta televisiotamme, joka muutti meille eilen. Edeltäjänsä, vanha putkitelkkarimme olikin jo melkein vitsi. En muista tarkkaan kauanko se meitä palveli, mutta lähemmäs 20 vuotta kuitenkin. Kyllä se vieläkin toimi, mutta olihan se melkoinen rumilus. Mieluusti siitä luovuin ja jos yksin asuisin, minulla ei olisi televisiota laisinkaan. En kaipaa sen tuomaa hälinää. En myöskään koe olevani niin toimeton, että tarvitsisin tv:tä viihdykkeeksi. Ymmärrän kuitenkin, että monelle muulle se on tärkeä osa elämää. On erilaisia elämiä.

20171111_213406-1_resized%5B8677%5D.jpg

Tämän syksyn ensimmäinen havupallotekeleeni. Veimme sen sunnuntaina mieheni isälle, kun kävimme isommalla porukalla häntä tervehtimässä. Päivällisruuat valmistimme yhdessä kälyni kanssa ja söimme isänpäivän kunniaksi appiukon luona. 

20171112_192840-1_resized%5B8679%5D.jpg

Jokunen viikko sitten teimme mieheni kanssa kirpputorikierroksen. Miehellä oli jotain ihan oikeasti hakusessa, minä vain bongailin kaikkea kaunista. Tämä pullokin. Mietiskelin tovin, ostaisinko, olisiko hienoa säilöä itsetehtyä likööriä kauniiseen pulloon. Turhakehan se tämäkin, mutta kovin sievä. Hieman siirappinen mustaherukkaliköörini siinä nyt ylellisesti kimaltelee. Pikkuruista arjen luksusta ja vain muutamalla eurolla.