20171108_112140_resized%5B8658%5D.jpg

Eilisellä aamupäivälenkillä kävimme ihmettelemässä lähes umpeen kasvanutta venerantaa. Hylätyn näköiset pikkupaatit siellä odottivat omistajiaan. Ehkä ne toivovat vielä vesillepääsyä. Jospa joku vain ruoppaisi kulkuväylän.

20171108_142215_resized%5B8659%5D.jpg

Iltapäivällä otin urakakseni vadelmapensaikon siistimisen. Kottikärryissä on ensimmäisen neljänneksen osuudelta poistetut oksat. Kolmen tunnin kuluttua koko rivistö oli harvennettu. Ai että, miten tyytyväinen olinkaan. Sain homman hoidettua, vaikka olin jo melkein luovuttamassa ja jättämässä kevääksi koko touhun. Ryhtyminen kun vaatii aina niin ison askeleen.

Miehellä oli "isommat saappaat ja korkeammat tikkaat". Hän urakoi rännien puhdistuksessa ja haravoikin. Lehtensä tiputtavia puita tontillamme on liiankin kanssa. Niin paljon, että olemme päättäneet metsurin palkata ensi talvena tonttiamme harventamaan.

Iltamyöhäisellä raapustin kirjoituskurssiini liittyvän kotitehtävän. Aikaa se otti, vaikkei tekstiä paljon syntynytkään. Tietojen etsiminen on hidasta puuhaa. Tänään sain palautetta. Yllätyin siitä, miten ihastuneilta kurssikaverini vaikuttivat.  Itse olen kovin kriittinen tarinani suhteen. Ainahan sitä voisi paremminkin asioita ilmaista.

20171109_131117_resized%5B8656%5D.jpg

Tämän päivän kävelylenkin tein itsekseni. Aamupilateksen jälkeinen hyvänolon tunne vaati lisää liikuntaa. Oli kuin koko keho olisi anellut reippailemaan. Hetken jo harkitsin hölkkälenkkiä. Ehkä vielä jonain päivänä suon senkin itselleni, juoksun jälkeisen euforisen olon.