20171223_100854-1_resized%5B9397%5D.jpg

Yksinkertaisuudessaan vain hyasintteja ja käpyjä. Havujakaan en siihen hakenut, vaikka niitä suunnittelin somisteeksi. Lauantaista tuli lopulta niin vilkas päivä, etten muka ehtinyt. Aloitimme aamun jo puoli seitsemän herätyksellä. Tuntuihan se melkein aamuyöltä, sillä emmehän ole moiseen tottuneet. Oli kuitenkin herättävä, koska ensimmäiset "jouluvieraat" saapuivat heti seitsemän jälkeen. Kyseessä oli pikavisiitti, oikeastaan vain auton säilöönjättö ja kyydin tarve kaupunkiin. Miehen isä lähti tuttavapariskunnan kanssa joulunviettoon Pärnun kylpylään.

20171223_104435-1_resized%5B9394%5D.jpg

Vielä tein paketteja, paistoin juuston, leivoin leivän ja vihdoin saimme kinkun uuniin. Lähdin hakemaan tytärtä bussiasemalta ja poikkesimme vielä kaupoillekin.

20171223_152601-1_resized%5B9399%5D.jpg

Keitin glögiäkin, nyt puolukasta. Tein sen äidille lahjaksi. Samaan pakettiin laitoin itse tekemääni mustaherukkalikööriä. Tuo toinen, mansikkalikööri, meni siskolleni. Laitoin paketteihin myös saippuaani ja vadelmamarmeladia. Lahjat vein samalla kun noukin poikamme rautatieasemalta. 

Illalla istuimme pitkästä aikaa perheenä ruokapöydän ääressä. Istuimme pitkään ja maistelimme viiniä, jutustelimme monenlaista.

20171224_151019_resized%5B9401%5D.jpg

Aattoaamu oli kaunis. Aurinko ja lumi kutsuivat ulkoilemaan. Moneen vuoteen ei ole ollut näin hienoa joulusäätä. Lähdimme miehen kanssa lenkille ennen aamiaista. Arvasimme, etteivät nuoret kovin aikaisin aamupalaa tarvitse. Päivä sujui mukavan rattoisasti. Riisipuurolla kuitattiin lounas. Saunassa loikoiltiin kukin vuorollaan. Illan ruokaa valmisteltiin yhteistuumin. Se ehkä olikin päivän parasta antia, yhdessä touhuaminen.  

20171224_173554-1_resized%5B9395%5D.jpg

Ennen ruokailua teimme perinteisen hautausmaakierroksen. Sytytin kynttilän mummoni muistolle. Pienet liekit jäivät lepattamaan myös mieheni äidin, mieheni isovanhempien ja entisten naapuriemme haudoille. Kuljimme sankarihautojen kautta takaisin autolle ja poikkesimme vielä yhdelle viimeiselle leposijalle. 

Illan ruokailun aloitimme perinteistä poiketen aperitiivilla ja pikkusuolaisilla. Kun antaa nuorille mahdollisuuden vaikuttaa, niin jouluateriakin saa uusia sävyjä. Aperitiivina toimi tyttären tuoma portviini ja sen kanssa maistui saaristolaisleivästä, kotijuustosta ja kylmäsavulohesta kasatut pienet alkupalat. Tämän jälkeen etenimme perinteisemmin eli ensin kalapöydän tarjottavat muine höysteineen ja lopuksi vähän laatikoita ja kinkkua.

Lahjojen määrän rajasimme minimiin. Ei mitään turhaa. Oikeasti lahjoja ei tarvittaisi ollenkaan. Riittää, kun on mukava, rento tunnelma ja hyvää ruokaa. Loppuillasta lähdimme miehen veljen perhettä tapaamaan. Siellä olikin enemmän vilskettä ja menoa. Oli lapsenlapset pitämässä vauhtia yllä. Oli erilaista joulun viettoa. Ihanaa sekin ja kuuluu pikkulapsijouluihin. Minä nautin nyt toisenlaisesta, harmonisemmasta yhdessäolosta. Kaikkea aikanansa.