20171214_124247_resized%5B9296%5D%20%282

Joskus ihminen on enemmän kuin hassu. Ettei muka olisi voinut mennä illan konserttiin vanhoissa farkuissa ja vanhassa neuleessa. Miksi ei, kun hallissa istuttiin kuin sillit suolassa ja minullakin alkuun takki päällä. Kukaan ei nähnyt, että olin hankkinut iltaa varten uudet housut ja uuden neuleen. 

Ostosmatkalla sain kuitenkin ihailla kauniita piparkakkutaloja. Oli jos jonkinlaista taideteosta ja näistä piti valita se, joka eniten silmää miellytti. Aika nopeasti tuolta krumeluurien joukosta erottui yksi.

20171214_124247-1%5B9297%5D%20%282%29.jp

Tämä yksinkertainen tölli oli ehdoton suosikkini. Ei mitään kruusailuja ja kuitenkin kovin kaunis. Jos ei olisi tuhat ja yksi muutakin ideaa päässäni, niin tuota kyllä yrittäisin. 

20171214_220759-1_resized%5B9293%5D.jpg

Illan Raskasta Joulua -konsertti oli melkoinen valo- ja tulishow. Efektejä oli vieläkin enemmän kuin vuoden takaisessa tapahtumassa. 

20171215_091133_resized%5B9294%5D%20%282

Nyt mentiin ilman väliaikaa ja konsertti tuntuikin pidemmältä. Väkimäärä oli valtaisa viime vuotiseen verrattuna. Paikkakin oli toinen. Väliaika olisi aiheuttanut kaaoksen. Tukkoista oli jo sisään mentäessä. Järjestelyt eivät ihan yltäneet totuttuun tasoon. Ja mikä ehkä kummastutti, sai vähän varuilleenkin, oli turvatarkastusten puuttuminen. 

20171214_222453_resized%5B9256%5D%20%282

Kännykkälamppujen tuiketta illan viimeisen Ave Marian kaikuessa. Tarja Turusen ja Marco Hietalan duetto pysäytti vielä meidätkin, ulko-ovelle jo suuntaavat karkulaiset hetkeksi paikoillemme. 

Konserttia en moiti. Nautin hienoista esiintyjistä, mahtavista tehosteista, kitarasooloista ja hevirummuista. Jotain kuitenkin puuttui viime vuotiseen verrattuna. En enää ollut ensikertalainen. Osasin ennakoida. Taisin odottaa jotain uutta.