Perjantaina sain päiväkahviseuraa. Sellaista, jota en olisi toivonut. Olin jäänyt kahvimukini kanssa tiskipöydän läheisyyteen. Onneksi, sillä muuten en olisi ehtinyt näkemään nurkasta kuuluneen rapinan aiheuttajaa. Nytkin ehdin nähdä vain vilauksen, joka oli samassa kadonnut tiskikoneen alle.  Mies oli hetkessä paikalla ja alkoi asian tarkempi tutkiminen. Kyllä vain, jäljet paljastivat kutsumattoman vieraan lymyilleen tiskipöydän alla. Kulkureitti paljastui, sitä yritettiin paikata ja jäätiin toivomaan parasta.

Eilen illalla, oikeastaan jo yön puolella, olin menossa nukkumaan. Kappas vain, matkalla vessaan, törmäsin tuttuun heppuun. Nyt ehdin nähdä kunnolla. Siinä mennä kipitti viime talvinen painajainen. Vuosi sitten samanlainen tyyppi teki tuhojaan ulkovarastossa. Niitä jälkiä siivottiin vielä syksylläkin. Hohhoijaa! 

Onko tämä nyt tätä, kun ei ole koiraa talonvahtina. Hiiretkin hyppivät keittiön lämmössä. Ennen ne tyytyivät kylmiin vinttikomeroihin. Yöllä tehtiin ensiaputoimet ja tänään pikkuruinen tila keittiön ja makuuhuoneen välissä sai listatkin paikoilleen. Eikä siinä vielä kaikki! Raivasin monta turhaa roinakasaa roskikseen välitilasta. Semmoinen homma, jota olen monesti suunnitellut ja yhtä usein siirtänyt. Kuokkavieras sai aikaan jotain hyvääkin.

20171218_214436-1_resized%5B9332%5D.jpg

Iltapäivä oli pitkällä ennen kuin tartuimme päivän varsinaiseen agendaan. Joulusiivoukseen! Koko taloa ei meinattukaan kerralla kuurata, riitti kun mies pesi perusteellisemmin saunaosastoa ja minä siistin kevyemmin yläkertaa. Tyhjänähän vinttihuoneet ovat olleet melkein koko vuoden. 

Syksyllä tekemäni himmeli sai paikan yläkertaan johtavasta portaikosta. Himmeliä ripustaessani suunnittelin taas maalausurakoita. Portaikon seinät on ehdottomasti raikastettava valkoisella. Sitten tuonnempana. On muutama muukin homma odottamassa. 

20171218_215057-1_resized%5B9331%5D.jpg

Tässä tämän illan viimeinen askare. Kunhan tuon peukalon saan valmiiksi, niin kaadun sänkyyn ja vajoan (toivottavasti) unten maille. Tosin, kävin kirjastossa. "Ihmisyyden matkamies", Tommy Hellsten. Ehkä muutama sivu ja vasta sitten uni.