20180126_131425_resized%5B9815%5D.jpg

Pitkästä aikaa on perjantaifiilis. Sellainen olo kuin olisin työviikon tehnyt. Kolmena peräkkäisenä päivänä olin kutomassa.  Eilen lähdin kotoa jo ennen kahdeksaa. Oli pilatesaamu. En siitä takaisin kotiin ajellut vaan käväisin äidin luona kahvilla ennen kuin menin kangaspuita kolkuttamaan. Kotona olin neljän jälkeen ihan niin kuin työssäkäyvät kansalaiset. 

20180126_153329_resized%5B9814%5D.jpg

Kolmessa päivässä sain valmiiksi ensimmäisen istuinsuojan. Ensi viikolla valmistunee toinen. Siinä kutoessani ideoin uusia mattoja ja laudeliinoja. Nyt on hyvä aika kutoa, koska vielä ei pääse puutarhaan.

Tänään oli jo pimeää ennen kuin olin kotona. Vaikka satoi, lähdin lenkille. Lähes yhtä pakolliselta tuntuu uloslähtö kuin koiran aikana. Tämän illan lenkillä melkein tunsin luottokaverini läsnäolon. Muistin sen katseen, kun pää kääntyi minua kohti. Muistin sen pehmeyden, kun kuono hamusi kättäni. Ikävän aalto iski varoittamatta. Vieläkin, melkein puolen vuoden jälkeen.