Tänään nousin reippaasti heti herätyspiippauksen sammutettuani. Oli pilatesaamu monen viikon tauon jälkeen. Huomasin olevani tosi innostunut aikaisesta menostani. Samoihin aikoihin lähdin eilenkin. Vein miehen bussiasemalle ja jatkoin siitä salille. Edellisenä iltana olin niin tehokkaassa jumpassa, että vieläkin tuntuu reisissä. Olen täyttänyt tätä "tyhjää vuodenaikaa" panostamalla kuntoni kohentamiseen. 

20180118_145147_resized%5B9667%5D.jpg

Pilateksen jälkeen oli aika suuhygienistille. Positiivinen kokemus! Nyt tiedän, että on ainakin yksi asia, missä olen onnistunut. Vuosi sitten hammaslääkäri ja nyt suuhygienisti kertoivat hampaistani näkyvän, että osaan puhdistaa ja pitää niistä huolta. Jes! Hyvä on jokaisen jotain osata :) Kyllä vain osasi hygienistikin työnsä hoitaa. Olo on kuin posliinihampaisella. Valkoista kiiltoa koko hymy.

Kuvan nappasin iltapäivälenkillä, sen jälkeen kun olin poikennut äidin luona kahvilla. Pakkaslukema oli -5 paikkeilla. Lunta on sadellut hiljalleen eilisen ja tämän päivän. Eilistä päivälenkkiäni seurasi jäätävä tuuli. Siitä huolimatta olin heti valmis uudelle lenkille, kun ystävä mukaansa illalla kyseli. 

Näistä lumivalkeista maisemista on mukava siirtyä vielä takaisin Madeiran saarelle. Olemmehan vasta keskiviikkoa taivaltamassa.

IMG_5402.jpg

Päivä oli tiistaitakin lämpimämpi. Mies tahtoi altaan reunalle lueskelemaan. Minua kiehtoi ajatus tutustumisesta lähialueeseen ihan itsekseni. On hyvä harjoitella pienin askelin, jos vaikka joskus olen yksin matkalla. Luin taannoin hauskan artikkelin yli viisikymppisestä, näkymättömäksi muuttuneesta naisesta. Olen luottanut tuohon tarinaan ja uskonut, että tässä iässä saa tosiaankin nähtävyyksiä rauhassa katsella. Vaan kuinkas sitten kävikään! Kävelin, katselin ja kuvasin. Tuli kummallinen tunne kuin joku seuraisi. Miten sen voikin niin selvästi aistia, että joku tarkkailee. Ehkä kuvittelin, ehkä en, mutta hetken päästä minut saavutti "one englishman", joka aloitti ystävällisen jutustelun. Hämmennyin. En jatkanut samaa matkaa. Minulle tarinan opetus oli se, ettet voi koskaan muuttua täysin huomaamattomaksi. Yksin liikkuessa pitää pysyä alati valppaana.

IMG_5403.jpg

Taustalla kohoaa Cabo Girao. Kaukaa sitä katselin, enkä ymmärtänyt miten hieno paikka se olisi turistille ollut.

"Korkeutta tällä Euroopan korkeimmalla ja maailman kolmanneksi korkeimmalla pystysuoralla merenrantajyrkänteellä on päätäpyörryttävät 580 metriä. Vain Havai’in saariin kuuluvalla Molokain saarelta löytyy kaksi korkeampaa kalliota: Umilehi Point (1005m) ja Kahiwa Falls (610m).

Sijaintinsa takia Cabo Girão on hyvin suosittu vierailu- ja näköalapaikka. Eikä syyttä sillä kallioseinämän reunalla sijaitsevalta tasanteelta avautuu suurenmoinen panoramamaisema niin Funchalin kaupunkiin, sitä ympäröivään vuoristoon kuin Atlantillekin.

Korkeanpaikankammoisille paikkaa ei kuitenkaan voi suositella. Ei erityisesti nyt kun suuri lasilattiainen näköalatasanne roikkuu kuin tyhjän päällä satoja metrejä alapuolella näkyvien peltojen ja rantaviivan yläpuolella."

IMG_5404.jpg

IMG_5405.jpg

IMG_5409.jpg

Kun lähdin omatoimiselle tutkimusmatkalle, halusin nähdä muutakin kuin hotellialueiden loistoa. Paikallisten elämää oli tarjolla rannasta kohoavilla rinteillä. Vaatimattomampia rakennelmia, isompia taloja sekä banaaniviljelmiä, sitä kaikkea rinteessä näin. 

IMG_5406.jpg

IMG_5408.jpg

Kaunis ja todella siisti kaupunki. Ei rikollisuutta, niin meille kerrottiin. Omat vaaransa vaanivat maastossa. Rappuja, nousua, jyrkkää rinnettä, kallion kielekettä ja tyrskyävää aallokkoa. Kaikesta pitää osata nauttia maltillisesti.

IMG_5407.jpg

Kun palasin hotellille, lähdimme kävelemään ranta-alueelle. Rantaravintolassa maistuivat välipalaleivät ja kylmät oluet. Noihin muistoihin, noihin tunnelmiin on niin ihana palata.

IMG_5412.jpg

Joskus aallot löivät niin kovaa, että vesi tyrskysi kaiteelle asti. Huikean hienoa aaltoja on katsella, mutta että menisin tuonne uimaan. No en menisi!

20180110_110012-1_resized%5B9665%5D.jpg

Ranta ei ole huonosti liikkuvan ulkoilureitti. Maaston haasteellisuuteen nähden turisteina oli ihmeellisen paljon iäkkäitä ihmisiä. Toki hotellikompleksi, johon mekin olimme majoittuneet, tarjosi ohjelmaa ja täysihoitoa ympäri vuorokauden. Liikkuminen saarella ei ole välttämätöntä.

IMG_5410.jpg

Tästä oli mahdollisuus laskeutua uimaan. Meriveden lämpötila oli +18. Enemmän kuin Vanajassa, silloin kun viimeksi saunasta järveen pulahdin. 20180110_141943_resized%5B9663%5D%20%282

Samat rappuset näkyvät kuvan vasemmassa alareunassa. On siellä pari uimariakin juuri rantautunut.

20180110_104945_resized%5B9666%5D.jpg

Alueella oli myös merivesialtaita. Jos olisimme vielä nuoria, olisimme ehkä maksaneet 5 euron pääsymaksun allasalueelle ja vielä enemmänkin, jos olisimme halunneet aurinkotuolit löhöilyä varten. Ikää ja iän tuomaa kokemusta kolhuineen on jo sen verran, että ymmärrämme vältellä liiallista auringon palvontaa.

Illalla päätimme "repäistä" ja istahtaa drinkkibaariin ennen happy hour -ajan päättymistä. Kahdesta Pina Coladasta maksoimme yhteensä 6 euroa. Enempää ei jaksettu juhlia. Iltapala hotellihuoneessa; keksejä, juustoja, hedelmiä ja viiniä. Muuta ei taaskaan tarvittu. Kahdeksan jälkeen sänkyyn, siitä tuli jo tapa. Lukemista, lojumista, vuoroin unessa, vuoroin valveilla. Väsyä ei enää riittänyt kellon ympäri nukkumiseen.