20180111_081945_resized%5B9690%5D.jpg

Edellisenä iltana oli katsottu valmiiksi paikka, mistä mies pääsisi aamu-uinnille meren aaltoihin. Pettymys oli suuri, kun olimmekin liikkeellä liian aikaisin. Portti oli suljettu ja saimme kuulla sen avautuvan vasta yhdeksältä.

20180111_082406_resized%5B9670%5D.jpg

Aurinko oli nousemassa. Onneksi lähdimme liikkeelle aikaisin. Saimme nauttia aamumaisemasta.

20180111_082602_resized%5B9473%5D.jpg

Ihanan rauhallista. Tammikuussa matkaillessa säästyy suuremmilta turistimassoilta.

20180111_113817-1_resized%5B9691%5D.jpg

Runsaan aamiaisen ja aamupäiväsiestan jälkeen lähdimme jo toistamiseen kävelemään kohti Funchalin keskustaa. Kaupunki on täynnä vehreitä puistoja. Sissin (Itävallan keisarinna Elisabeth) patsas koristaa Pestana Casino Parkin puutarhaa.

20180111_114459_resized%5B9692%5D.jpg

Santa Katarinan puistossa lepuutimme kuvaushetken ajan jalkojamme.

IMG_5423.jpg

Kuljimme meren rannassa kohti vanhaa kaupunkia.

IMG_5422.jpg

Merivesi oli ihmeellisen kirkasta.

IMG_5421.jpg

Tämä vaikutti yksityiseltä rannalta. Vasemmassa alakulmassa näkyy rakennuksen kattoa.

IMG_5425.jpg

Voisi olla melkoisen eksoottinen paikka asua, varsinkin pimeinä, myrskyävinä iltoina. 

IMG_5419.jpg

Vanhan kaupungin alueella oli paljon kauniita ovimaalauksia.

IMG_5416.jpg

Tämän oven maalauksissa on Madeiran kansalliskukka, kolibrikukka.

IMG_5417.jpg

Vanhassa kaupungissa pysähdyimme ottamaan kylmät oluet. Hetken istuttuamme tarjoilija toi meille kulhollisen paahdettuja, suolattuja, yrtein maustettuja, yllättävän herkullisia perunankuoria. Nyt tiedän senkin, ettei perunankuoria kannata pois heittää. Mausteita, öljyä ja uuniin vaan tai miksei vaikka pannulle. Aion kyllä kokeilla. 

IMG_5420.jpg

Varakkaamman väen aluetta, oletan.

20180111_133116_resized%5B9693%5D.jpg

Niin kuin jo eilen totesin, kaupunki on kaunis ja siisteyttä vaalitaan. Erilaisia koristeellisia katukiveyksiä näkee kaikkialla.

IMG_5415.jpg

Nämä katseen vangitsijat pysäyttivät matkamme tuon tuostakin. 

Retkellämme oli taas pituutta. Aurinko paahtoi koko päivän. Ei liian kuumasti, mutta  hiostavasti kuitenkin. Kun tulimme hotellille, istahdimme parvekkeelle. Kengät pois, sukat pois, jalat kaiteelle ja lasillinen kylmää valkoviiniä. Ei askeltakaan enää, ei ainakaan ennen iltaa.

Tarkkailin puutarhaelämää. Pareja kertyi allasalueelle. Joku pulahti uimaan. Vanhempi pariskunta pelasi ilmeisesti shakkia parvekkeellaan. Toinen nautiskeli juomiaan merelle tähyillen. Sitten näin jotain, mikä sai minut toimimaan. Yhdellä parvekkeella istui mies, hänen seuraansa liittyi nainen, joka toi kahvimukit mukanaan. Siltä se minusta näytti.

20180111_160609-1_resized%5B9694%5D.jpg

Oli jo torstai emmekä olleet nauttineet ainoitakaan iltapäiväkahveja matkamme aikana. Hotellialueemme alakerrassa oli iso marketti, jonne kipaisin hakemaan kakkupalat. Mies keitti sillä aikaa kahvin. Meillä kun oli oma pieni keittiökin. Kakkupalat maksoivat yhteensä 1,40 ja kahvi kuului huonehintaan. Varsin edullisesti taas herkuttelimme.

Ilta eteni tutulla rennolla kaavalla. Drinkkibaarin kautta iltapalalle omaan huoneeseen ja aikaisin sänkyyn lukemaan. Seuraavana aamuna oli aikaisempi herätys.