20180213_112942_resized%5B10130%5D.jpg

Aamulla laitoin samettikukan siemeniä itämään. Painelin mullat tiiviisti rasioihin ja suihkuttelin märäksi. Ripottelin pinnalle siemenet ja lisäsin ohuelti multaa päälle. Taas suihkuttelua, että kosteutta on riittävästi.

20180213_114006_resized%5B10131%5D.jpg

Lopuksi peitin rasiat muovikelmulla, ettei multa kuivuisi. Asetin ne viileän kuistin valoisalle ikkunalle. Nyt vain odottelen itämisen ihmettä. 

Tälle päivälle oli projekti, jonka kimppuun pääsin vasta, kun muutama pakollinen oli hoidettu alta pois. Niin kuin nuo siemenet, pyykinpesu ja leivän leipominen. Lounaskin ehdittiin syömään ennen kuin kaivoin kirjanpitomapin tarkistettavakseni. Sen verran olen yhdistystoiminnassa mukana, että säilyy jonkinlainen käsitys laskentatoimeen liittyvistä asioista. Niistä, joita joskus olen opiskellut ja joita olisin voinut työksenikin tehdä. Vaikka toisaalta, työelämäni oli varsin monipuolista ja mielekästäkin tiettyyn pisteeseen asti. Hyviä muistoja jäi paljon.

Nippa nappa sain urakkani melkein päätökseen ennen illan jumpalle lähtöä. Huomasin sinne ajellessani, että päivähän on pidentynyt jo huisin paljon. Eihän sitä huomaisi, jos ei säännöllisesti menisi jonnekin tiettyyn aikaan.

Mies on huhkinut pihamaalla. Eilen kaatui yksi iso mänty. Tänään jäljet siistiytyivät. Rankkaa puuhaa ja jatkuu vielä. Isolla pihalla on paljon isoja puita. Yli 20 vuotta olemme antaneet niiden kasvaa, eivätkä ne pieniä olleet tullessammekaan. Ihan vain joskus mietin, että mitähän se elämä olisi, jos emme asuisi maalla omakotitalossa. Ihan vielä en halua sitä tietää.