20180303_174059_resized%5B10409%5D.jpg

Ensimmäinen maalipinta on nyt kolmessa pystypalkissa. Yksi, se kaikkein korkeimmalle ylettyvä on vielä maalaamatta. Täytyy kehitellä keinoja, joilla tällainen pituudella pilattu maalari saa homman hoidettua. Mutta hoituuhan se, tavalla tai toisella.

Tätä maalauspuuhaa on ihan mukava tehdä pienissä palasissa, ilman isompia paineita valmistumispäivämäärästä. Valitsemani maalikin (Bloom) on niin mainio, ettei se haise ollenkaan. Eli ei me täällä maalikäryssä viikkotolkulla elellä.

20180303_150442%5B10407%5D.jpg

Tässä alkaa jo hahmottumaan valoisuuden lisääntyminen. Hahmottuu myös porrasaskelmien maalaamisen haasteet. Nehän on maalattava myös alapuolelta, siis jos askelmat maalataan.

20180303_154657%5B10408%5D.jpg

Maalaushommien lomassa pidin kokkaustauon. Innostuin tekemään oikein jälkiruokaakin, karviaismarjakiisseliä. Meillä on pakastimessa miehen isän puutarhasta syksyllä poimittuja karviaisia. Tilan säästämiseksi olin soseuttanut ne sauvasekoittimella ennen pakastamista. Puolen litran rasia oli ihan passeli tähän kiisseliin.

1/2 l karviaismarjasosetta + 1/2 l vettä
1/2 dl valkoista sokeria 
1/2 dl ruskeaa sokeria
5 rkl perunajauhoja + 1 dl kylmää vettä
2 tl vaniljasokeria
kuivattua minttua

Laitoin jäisen marjasosekimpaleen kiehuvaan veteen. Lisäsin valkoisen ja ruskean sokerin. Keitin kunnes sose oli sulanut. Otin kattilan liedeltä ja lisäsin veteen sekoitetut perunajauhot. Kiehautin, mutta en enää keittänyt. Maustoin vaniljasokerilla ja ripottelin pinnalle minttua. Vein kulhon parvekkeelle jäähtymään ja vatkasin vaniljavaahdon. Herkullinen yhdistelmä, karviaisen kirpakkuus ja vaniljan hyväilevä pehmeys. Tätä teen toistekin.

20180303_183419%5B10404%5D.jpg

Lenkille lähdin iltamyöhäisellä. Liikun ja ihmettelen, miksi minullekin alkaa painoa kertymään. Kurinalaisempi pitäisi olla. Luopua jälkiruuista, kahvipullista ja satunnaisista kuohuviinilasillisista. Vai pitäisikö vain olla armollisempi ja hyväksyä pari lisäkiloa?

20180303_184507%5B10405%5D.jpg

Nautin omasta hiljaisesta lenkistäni. Yksin kulkiessaan saa aikaa ajatella. Usein ajatukset kulkeutuvat menneisiin. Elettyyn elämään, johon liittyy kauniita muistoja. Varmaan tätäkin aikaa muistelen tuonnempana samalla haikeudella.