20180325_170318_resized%5B10841%5D.jpg

Kevään merkki. Takapihan auringossa lumet saavat kyytiä. Vesilammikot valtaavat kulkuväyliä. Märkää soraa kulkeutuu sisälle. Edelleenkin, vaikkei meillä tassukansalaista enää kuljekaan. Tämä on ensimmäinen kevät 20 vuoteen ilman tassuttelijaa. Vieläkin kaipaan.

Eilisen illan olin yksin kotona. Olin aistivinani aavistuksen yksinäisyyden tunteesta. Semmoinen ei ole tapaistani, enkä jäänyt siihen nytkään vellomaan. Huomasin vain ajattelevani myötätunnolla ihmisiä, joiden kohtalona on elää yksinäistä elämää. Yksin olemisesta on lupa joskus jopa nauttia, mutta yksinäisyys ei tee kenellekään hyvää.

Eilisen päivän kohokohta oli poikamme puhelu. Se jo ilahduttaa, että hän soittaa ja se vielä enemmän, kun uutiset ovat äärettömän positiivisia. 

Tämän päivän piristys oli tyttären puhelu. Miten sattuikin, että samana viikonloppuna kummallakin oli niin mukavaa kerrottavaa. Uusia suuntia ja suunnitelmia. Aika näyttäköön, miten nämä polut mutkittelevat eteenpäin.

Ja tosiaan kevättä on ilmassa, lämpöasteet keikkuivat +7 asteen paremmalla puolella. Ensi viikolla onkin maalattava kiivaasti, että saan homman alta pois ennen puutarhapuuhia.