20180420_204418_resized%5B11435%5D.jpg

Nonnih! Kolmipäiväinen työviikko on takana. On myönnettävä, että kolmas päivä kävi jo voimien päälle. Kolme huonosti nukuttua yötä, joista viimeinen jäi kaikista kehnoimmaksi. Uni kyllä tulee illalla ihan mukavasti, mutta aamuyön tunteina on herättävä tuumailemaan. Ja koska muutimme työaikani alkamaan seitsemältä, en ehtinyt enää aamusta torkahtamaan. Torkahdin sitten iltapäivällä, olinhan kotona jo kolmen jälkeen. Aika ruhtinaallista sekin. 

20180420_154315_resized%5B11393%5D.jpg

Eilen jo ihastelin kuistilla alkavaa kukintaa. Ensi kevääksi täytynee kehitellä lisähyllyjä ikkunoiden eteen, että saan enemmän esikasvattaa kesäkukkasia ja ehkä joitain yrttejäkin.

Aloitin pihan koristepensaiden kevätleikkaukset. Eilen siistin neljä jasmiinipensasta, tänään viidennen. Kevensin myös pihlaja-angervoa. Pääsin muutenkin kivaan vauhtiin puutarhassa. Nyt kun vain jatkuisi suotuisia säitä. Tässä olisi viisi vapaata ennen seuraavaa työpäivää. Tosin näille päiville on suunniteltu muutakin kuin puutarhapuuhailua.

20180420_154406_resized%5B11392%5D.jpg

Vuosi toisensa jälkeen vanhat pelargoniat hurmaavat kukinnallaan. Osa on viime kesänä hankittuja, osa vanhempia. 

20180420_154221_resized%5B11394%5D.jpg

Eilisellä, tavallista reippaammalla kävelylenkilläni vihdoin bongasin minäkin tämän kevään airuen. Ehdin jo hakemalla hakea vanhoista tutuista paikoista, enkä löytänyt.  Sitten se oli siinä, tien pientareen vaatimaton kukkija, joka saa kulkijan hymyilemään.

20180420_175047_resized%5B11434%5D.jpg

Tänään poikkesin pienesti metsän puolelle. Menin kuuntelemaan lintujen keväistä konserttia. Muistelin retkiä uskollisen lenkkikaverini kanssa. Käännyin ympäri ja näin minua katselevan koiran. Kohta se kulki isäntänsä kanssa ohitseni ja hipaisi pehmeällä kuonollaan kättäni. Hmm! Aivan kuin oma koirani aikanaan. Pieni kosketus kämmeneen, pienen makupalan toivossa.